Hei taas pahvin rakkaat mussukat!
Mulla on taas jääny tää päivittely enemmän tai vähemmän, mutta ainakin kulisseissa teen hommia! Ole kiltti ja sulje silmäni -tarinan uudelleenkirjotus etenee kun on edetäkseen, ja sain tossa 5 päivää sitten mun ekan soolon julkastua YouTuben puolelle! Ettätuota, käykää pliis kuuntelees ja kommentoikaa uwu 

Nyt oltas taas sellasella asialla kuin blogihaaste, taas kauniisti pöllitty Isenin puolelta! Tällä kertaa vuorossa siis 27 kysymystä, joista kaikki on enemmän tai vähemmän outoja, ettätota, varautukaa kaikkeen I guess? Ja eiku menoks!

No tota. Ööööö. Niimpä.

Ei oo tullu hirveeks ajateltua asiaa, vaikka mä oon siis salaliittoteoriavideoiden yms. suurkuluttaja. Mä en vaa koskaa jää tarpeeks pitkäks aikaa miettiin et hetkonen, oisko täs jutus jotai perää, mut aina on kuitenki sellane pieni pilke silmäkulmas niitte suhtee et mitäpä jos..

Mullaha on siis täysin olematon rutiini, mut kohokohta ois kyllä se kun Revontulidolsin elle aina snäppää mulle vähintää kerran päivässä. Siitä tulee vaa nii hyvä mieli, en kestä. Muutenki kaikenlaine interaction muitte revareitten kans on se juttu, mä rakastan niitä niin maan perkeleesti ♥

Kauhia ku pää rupes lyömää tyhjää ku koittaa miettii mitä supervoimii on ees olemas.. Pakko kyl sanoo et lentäminen ja näkymättömäks muuttumine on sellasii et no thank you. Kumpikaa ei tunnu mitenkää hyödylliselt, mä oon normaalistikki tarpeeks näkymätön iha ilman supervoimia, ja vaikken lentämist/korkeit paikkoi kammoksu, ni silti toi lentämine supervoimana on vähä sellane et why tho.
Laserkatse tms on kans jotenki tosi turhan olone juttu, en ynmärrä.

Tässäki alko pää lyödä tyhjää nii vitukseen... annan tosi ympäripyöreen vastauksen, et terrorijärjestöt. Kyllä, ne kaikki. Maailma on muutenki menos aina vaa huonompaa suuntaa ni jos voitas terrorismista päästä eroon ni ehkä helpottas ees vähän, okei.

Mun kaverit. Mä tekisin mitä tahansa maan ja taivaan väliltä niiden eteen.

Horror Spice(?) (idk fam, mä en tiiä Spice Girlsistä niinku mitää...)

Piparitaikina, suklaa... tää yks suklaa-vanilja -shampoo mitä mulla oli joskus...

Mun kirjotusprojekteista, ja kaikenmaailman lempisarjoista/-leffoista/-kirjoista yms.

Oikeesti, päästäkää mut selittään jostaki mun projektista ja sä et tuu saamaan suunvuoroa.

Legit ryöstäisin pankin tai murhaisin jonku... ainoo vaa et jos just ryöstän jonku paikan ni eiks kuitenki valvontakamerois näy ku tyylii rahat tms vaa leijuu ovest ulos?

Mine ees halua tietää. Ois varmaa kauhuissaan et mite mun elämäs menee.

Öähh, nyt ei kyllä tuu mielee mitää. Ei mullakaa kyl hyvi mee jos en keksi mitää millä ylpeillä XD

Mä komppaan Lakua tässä, et varmaan pitäis just vastata jotai et estäisin Hitlerii pääsemäst valtaan tai muuta vastaavaa, mut mä oon kattokaas sen verta pessimisti, et mä väitän et vaikkei Hitler ois päässy valtaa, ni joku saman tason munapää ois jotenki kussu maailmanhistorian muroihi kuitenki. Että mä vetelän vähä samoja naruja ku Laku, että menisin sössimää omaa historiaani nii et oma elämä ois paremmal mallil tätä nykyä.

Jossei kelpaa, ni sit varmaan yrittäisin enemmänki estää ensmäsen maailmansodan, ku se vois ehkä pitemmäl tähtäimel sit taas estää sen tokanki, you know?

Hui saatana... mä otan ja sanon et KAYAn TABOO , Mad Trigger Crew vs. Matenrou DEATH RESPECT taikka sitte Disneyn Descendants 2:sta Chillin' Like a Villain.

Ottaen huomioo että kello on abouttiarallaa puol kakstoista yöllä atm, ni ehkä pitäs olla nukkumas tunnin pääst mut tiiän etten oo, jote sanotaanko että oisin valmis tän kans, ja jatkaisin uudelleekirjottamista!

Mä oon nyt kahen vaiheilla, et viulu tai piano... joku fancympi niinko klarinetti tai sello ois kans kova... EMMÄ VOI PÄÄTTÄÄ VAAN YHTÄ. Sanon sen pianon, ni sit voisin vetästä kaikkii covereihin omat pianoversiot!

No perkele ko pistit pahan. Joku tyylii Sofia Carson, Danielle Rose Russell taikka Cody Fern ois kova.

Lempileipä. Oiski sellane. Lähimpään ois varmaan ne juustosämpylät joitte merkkiä en parhaal tahdollakaa muista.

Tyylii susi taikka siili tai pöllö. En tiiä miks just joku noista.

En mut mun isä omistaa. Eikä sekää oo sellane vedettävä paskalaitos mitä työnnetää, vaa meil on semmone ihme laite.

Haluisin sanoo jonku tosi fancyn laulun, mutta mä pelaan kuulkaa varman päälle ja sanon et Maija Vilkkumaan Ei. Mä oon osannu sen 15 vuotta ulkoota ja tuun varmaan aina osaamaanki.

Mulla ei kuulkaas oo heistä ihmisinä mielipidettä ku en seuraa heitä. Mutta jos saan perustaa vastauksen Zach & Codyn viiden tähden elämään, ni Cole, vaan koska tykkäsin Codysta enemmä.

Nickelodeon koska VITUN BIG TIME RUSH, VICTORIOUS JA ICARLY. SAATANA.

Voi kullat rakkaat... Kyllä tappaisin ja useemmankin kyllä jos ois mahis. En nyt tiiä kenet tappaisin jos vaan yks pitäs valita tbh, varmaa just joku Tr*mp tai vastaava paskaläjä. Tavasta ei puhuta, mut se ei ois mitää kaunista taikka kivutonta.

Mä vittu kirjotin terveystiedon ypäreis ja silti joutusin tarkistaan et muistanko oikein... KYLLÄ TIEDÄN.

Vieläkin se Poplen mansikkajätskilikööri.

MÄ MEINASIN SANOA ETTÄ EI.

Mut sit mä muistin yhtäkkii sen yhen perkeleen mainoksen jostai vähintää viiden vuoden takaat. Se saatanan seitimainos. Me osataan se vieläki mun frendin kans ulkoota.
"Saako olla päivän kalaa?"
"Saa!"
"Alaskan seitiä, jonka tarjoilet vaikkapa Texasin tapaan!"

Öäähhhhh suomi, enkku, ruotti, ranska, saksa, japani, korea ja espanja?
1. minä en tiedä
2. i don't know
3. jag vet inte
4. je ne sais pas
5. ich weiß es nicht
6. shirimasen
7. mollayo
8. no lo sé

Että sellane shitshow tällä kertaa. Toivottavasti joku sai tästä jotain hupia päiväänsä, mä muljautin pari aivosolua tätä tehdessäni ku en meinannu keksii vastauksii kaikkiin. Kiitokset jälleen niille, jotka jaksoivat lukea koko lystin!

Helöy te kaikki pahvin rakkaat mussukat jotka täällä melkein säännöllisesti käytte!

Mä tosiaan lupailin eilisen puolella (katoin äskön kelloa ja totesin et vuorokaus on vaihtunu) Lakritsipiipulle, että rustailen tässä joku päivä uutta blogipostausta, ja nyt paremman idean puutteessa päätin käydä Isengardin puolella pöllimässä tän "pohdi & vastaa" haasteen, minkä Lakritsipiippu teki pari kuukautta takaperin. Homman nimi on siis toivonmukaan kaikille selvä, mutta kerrataan vielä, ja quottaan suoraan Lakritsipiipulta: "-- ideana on vastata 16 kysymykseen rehellisesti, kokonaisin lausein ja syvältä kaivaen."

Ettätuota, etiäpäin sano mummo lumessa, vai miten se meni!

Mähän olen siis koko ikäni ollut sinkku. Mulla ei koskaan ala-asteella tai nuorempana ollu sitä vaihetta, että "leikkiseurustellaan", enkä sit myöhemmällä iällä oo myöskään päätyny minkäänlaiseen vakavampaan suhteeseen.

Mulla on enemmän tai vähemmä ristiriitasii tunteita asiaan liittyen.
Mulla ei koskaan ole ollut minkäänlaista hinkua alkaa seurustella, se tapahtuu jos on tapahtuakseen, you know. Mä en myöskään oo tietääkseni koskaan ollu ihastunu kehenkää (before now), joten seki on varmasti vaikuttanu asiaan. Sit on tietty se, et olin tyyliin 10 vuotta koulukiusattu, musta ei tykätty hirveesti erinnäisistä syistä johtuen, joten uskallan väittää ettei kukaan oo myöskään ollu ihastunu muhun.
Toisaalta oon kans vähän katkera. Yläasteella porukka tykkäs tehä sitä, että väittivät jonkun jätkän tykkäävän musta vaan nöyryyttääkseen mua. Emmä siihen koskaa langennut, homma haiskahti aina mädältä. Ja vaikka mä tiesin, et se on vaan kiusantekoa, ni kyllä se välillä kirpas ilkeesti.

Mut niin. Oon ihan tyytyväinen sinkkuna olemiseen atm, ei tarvii olla tilivelvolline kellekää, tai murehtii onko kaikki parisuhderintamalla okei. Voin hyvillä mielin viettää vapaapäivät tekemättä mitään ja olematta yhteyksissä kenenkään kanssa, eikä se toinen oo ottamas itteensä tai muuten nuuskimassa mun tekemisiä. En myöskää tartte henkilökohtasta terapeuttia, mulla on kavereita ranttaamista varten XD
Ei myöskään tarvi olla koko ajan selittelemässä porukoille tekemisistä ja menemisistä kotona kun vielä asun taloudellisista syistä johtuen. Ja mun porukat kun tykkää tunkea nokkansa mun asioihin. Ja sitten ku en oo varsinaisesti tullu niille kaapista ulos, ni säästyn siltäkin keskustelulta for now.

Huonoihin puoliin varmaa lukeutuu se, että mulla tulee seurustelevien kavereitten kanssa jotenki ulkopuolinen olo. Mun kaveriporukassa tosiaan on kaks tyyppiä jotka seurustelee toistensa kanssa, ja while I'm happy for them, ni silti niit seuratessa tulee välil sellane fiilis et oispa itelläki joku. Sama fiilis tulee aina jotain romantiikkaa kirjottaessa/lukiessa/katsoessa. Just itseasias joku aika takaperin Erichin kanssa juteltiin asiasta ku samaan aikaan satuttiin binge watchaamaan Twilighteja. Se on aina vaan nii helpon tuntusta fiktiossa löytää Se Oikea, ni sitte itelle tulee välillä sellane forever alone -fiilis, ettei itellä kuitenkaa koskaan käy niin hyvä tuuri.

Oon kans tosi touch starved, minkä pari mun kaveria on pistänykki merkille. Tää on tosi jännä, ku en hirveesti tykkää että muhun kosketaan. Mut niinko, mua ei varsinaisesti haittais jos se ois se significant other.

Muttah, en kyl oo mitenkää eager et pääsisin parisuhteeseen. Mite sellases kuuluu ees olla? En ymmärrä enkä osaa, joku pliis opettakaa.

No toivon mukaan asuisin omassa kämpässä, ja oisin joko opiskelemassa tai töissä. Also haluun jonnekki kauas täältä missä atm asun, en nyt mihinkää isoon kaupunkiin, en tykkää ihmispaljoudesta, mut ei iha mikää kyläpahanenkaa jossai keskellä-ei-mitään. Semmone kiva avara kämppä, jonka voin täyttää kirjoilla kattoa myöden, mut silleen ettei se tunnu ahtaalta.

Haluun kans lemmikin. Oon koko ikäni ruinannu koiraa mun porukoilta mutta eipä sitä vielä ole kuulunut, nii semmone kiva karvakasa kaveriks ois kiva. Mietin semmosta seefferiä tai jotain vastaavaa, ei mitää rähinärottaa joka räksyttää 24/7, mut semmone vähä isompi jonka kans uskaltas mennä pimeellä pitkin mettäpolkuja. Saisin kans tekosyyn käydä ulkona muutenki ku vaan pakon edestä kaupassa tai viemässä roskia.

Parisuhteesee mulla ei tosiaan oo mitää hinkua, ni se ei löydy listalta ainakaan nyt.

Jos ikinä satun pääsemään psykologiaa opiskelemaan, niin unelma ois väitellä itteni tohtoriksi, ni sen varmaan oisin suorittanu 10 vuoden päästä, tai ainaki olisi työn alla. Ei mulla mitää varsinaista syytä tälle ole, kunhan haluan. Toisaalta mun procrastination-tason huomioiden, ei varmaa nyt ihan heti oo tapahtumassa.

Mut ennen kaikkea toivoisin, et oisin vihdoin ja viimein saanut ton Ole kiltti ja sulje silmäni -tarinan kirjotettua loppuun. Oon sitä jonku 6 vuotta työstänyt so far, ni luulis että 10 vuoden päästä alkais olla valmista. Aina voi toivoa.

1. Lasten itku ja huuto. Siis mä vihaan lapsia, deal with it, mut jos ne osaa käyttäytyä ni sit kaikki on hyvin. Mut auta armias ku ne alkaa parkua esimerkiks kaupassa tai kirjastossa, tai huutaa vaan huutamisen vuoks... Joo, lapset on äänekkäitä, I get it. Mut ei se tarkota et täytyy huutaa ku palosireeni aina ku mahollista.

2. Ihmiset, jotka julkisilla paikoilla alkaa erittäin kovaan ääneen saarnata vieraille ihmisille jostain, tai vaihtoehtosesti valittaa tavalla tai toisella jostain, mikä niitten elämässä on pielessä niin, että se häiritsee muita, joilla ei oo mitään tekemistä asian kanssa. Ekaan, jos sulla ei ole mitään kivaa sanottavaa jollekin, niin oletko pliis hiljaa jooko. Ja tokaan, koko maailman ei tarvii kuulla sun koko elämäntarinaa ja miten sun elämä on perseestä, tuntemattomia ei kiinnosta okei.

3. Mun äiti harrastaa sitä, että aina ku sitä vituttaa, ni se alkaa mutista ittekseen kaikesta mahollisesta, ja sitten kun siltä kysyy, että mikä on, ni se sanoo "ei mikään", ja viiden minuutin päästä se jatkaa sitä saatanan mutinaa. Tai sitte ku jos sanon jotain viatonta for the sake of conversation, ni mun äiti jotenkin aina kääntää sen saarnaks, joka sit eskaloituu siihe että se valittaa kaikesta mahollisesta. Ja sitte se ihmettelee miksen mä koskaan kerro sille mistään mitään...

4. Se kun mun kone tätä nykyä harrastaa sitä, että se sammuu omin luvin ku siinä on akku paskana (taas). Joudun siis pitään tätä verkkovirrassa koko ajan, tai se ei ees käynnisty, tai jos otan johdon nyt irti, ni viimestään 10 sekunnin päästä tää kaveri sammuu ku kynttilä. Nii välillä tää sammuu vaikka johto ois kiinni kyljessä ja virtaa tulis. Oon pari kertaa saanu pienen sydänhalvauksen ku se on käyny kesken editoinnin, kun autosave ei oo juttu netin ilmasilla kuvanmuokkausohjelmilla.

5. YouTube-mainokset, jotka on just sen 5 sekuntia pitkiä, että niitä ei voi skipata. Varsinki jos niitä tulee kaks tai useempi peräkkäin. Käytän siis koneella adblockia, mutta kännykällä näitä tän tyypin mainoksia tuleekin sitten joka perkuleen välissä.

Kuten tuolla mun esittelysivulla lukee, niin mä olen lähtökohtasesti agnostikko. Mä en usko Jumalaan tai jumaliin, en ainakaan siinä mittakaavassa mitä Raamatussa sanotaan, että joku kaikkivoipa kosminen olento olis luonut kaiken silleen *naps*, tai että se sama kaveri päättäis ketkä pääsee taivaaseen ja ketkä joutuu helvettiin. Mä en myöskään usko varsinaisesti taivaaseen tai helvettiinkään, tai paholaiseen, koska periaatteessa jos uskon toiseen niin mun täytyis tietyllä tavalla uskoo myös siihen toiseen, you know. Yliluonnolliseen mä uskon tietyllä tasolla, niinku noituuteen ja sellaseen, vaikka se onkin mun kohalla ehkä vähän enempi asennekysymys ku puhdas uskon asia. Tarot-kortit ja horoskoopit on sellane kakspiippune juttu, ku ne on molemmat kuitenki loppupeleissä tosi ympäripyöreitä ja monitulkintaisia juttuja, mut sit taas so far eipä ole kumpikaan johtanu mua vielä harhaan so there's that. Voi kyllä olla, että tääkin on sellane kiva placebo-vaikutus, että kun mä uskon niitten toimivan, ni mä sitten näen asiat siltä kantilta että ne toimii. Who knows about these things, really.

Mun puolesta ihmiset saa uskoa ihan mihin tahansa, niin kauan kun se ei rajoita muiden vapautta uskoa eri tavalla, tai oo haitallista muille. Että jos joku nyt yrittää väkipakolla käännyttää mua uskoon ABC, vaikka mä toistamiseen ilmaisen että ei kiinnosta, en usko etkä sä sitä muuksi muuta, niin kyllä mulla palaa käämit ennen pitkää. Tai jos joku alkaa tehdä muille pahaa oman uskonsa nimissä, niin ei se usko mun mielestä mitään oikeuta, eikä sitä sais käyttää "tekosyynä" satuttaa muita, vaikka se henkilö aidosti uskoiskin, että ne pahat teot ois oikein sen uskon varjolla tai jotain.

Tykkään kyllä käydä välillä keskustelua eri uskoihin liittyen, ja itekseni leikitellä ajatuksella jos vaikka olisi joku kaikkivoipa Jumala tai jotain muuta vastaavaa, mutta yleensä tää jälkimmäinen päättyy eksistentiaaliseen kriisiin, niin en sitä hirveen useesti harrasta.

Kaikki suklaapitonen, pretty much. Oon perso makealle, mut paskan päivän jälkeen tai muuten huonoon fiilikseen auttaa aina suklaa. Also kylmäsavulohi ja kananugetit on niinku varsinaiselta ruokapuolelta sellasia mitkä auttaa kummasti, en tiiä miks. Välillä mä käyn kans jääkaapilla vaan hakemassa pari siivua juustoa. En nyt kyllä osaa sanoa miks nää on sellasta lohturuokaa, ne vaan on. Toi lohi on kyllä varmaan siks että oon koko ikäni tykänny siitä ja se nyt vaan on niin julmetun hyvää, varsinki se pyrstopala, sanokaa mun sanoneen!

Mä nyt uskallan väittää että se yks ruskee pehmokoira mikä mulla oli johonki tokaluokkaan asti viimesimmillään. Se oli niin älyttömän kärsineen näköne kaveri (hyvin rakastettu, okei), ja mä pistin aina itkupotkuraivarin pystyyn jos jonnekki piti lähtä eikä sitä ollu mukana. Se oli sellane vähä epämääräne, ja ne täytteet oli menny siitä keskivartalosta kokonaan joko sen takapuoleen tai päähän, ja tassuihin. Se legit oli siitä keskeltä vaan sitä kangasta, minkä takia se sitte kuoliki kerran pesukonereissun jälkeen. Itkin varmaan viikon verran joka ilta ku sitä ei enää ollut.
​En kyllä parhaalla tahdollakaa muista minkä nimen mä sille annoin...

Näit taitaapi olla kaks tällä hetkellä.

Eka on ne visual novel -tyyppiset dating sim pelit. Oon tällä hetkellä ihan julmetun koukussa Arcanaan, ja oon entuudestaan pelannu varmaan tusinan verran erinnäisii visual novel dating simei. Mä en tiiä mikä niissä on, ne on vaa niin koukuttavia (ne hyvin tehdyt, siis), ja mulle tulee niistä aina hyvä mieli. Siinä on se tarina-aspekti, ja sit se gameplay-puoli, kun omat valinnat vaikuttaa siihen kuinka se tarina etenee. Tykkään etenki niistä, missä on se kaks tai useempi endingiä jokasta love interest -hahmoa kohden, vaikka myönnän kyl että tosi usein mä kusetan niissä jos vaan mahollista... Arcanan Lucion routessa se ei kyllä oo onnistunu ku sielä wikiassa ei oo Lucion routesta tehty walkthroughta vielä XD

Tokana on Viiden armeijan taistelu, se vika Hobitti-leffa. Mä rakastan sitä leffaa niinkun yli kaiken, ja mä rakastan Thranduilia. Oon niin saatanan homo sitä kohtaan ettei oo tosikaan.
Siis fun fact, mä en aluks voinu sietää mitään, mikä liitty Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan, mun yks kaveri koitti pitkään ja hartaasti saada mut kiinnostumaan siitä, kunnes mä viimein out of spite binge watchasin sen trilogia, minkä jälkeen sen oliki helppo ylipuhuu mut kattoon Hobitit, ja hups vitun keikkaa, mitä kävikään siinä ekan vartin aikana kun Lee vitun Pace astelee ruutuun Thranduilina. Mä rakastan sitä miestä, ei herrajumala.
Mä näin Viiden armeijan taistelun ekan kerran 2018 kesänä, ja oon tähä mennessä kattonu sen varmaa jonku viiskymmentä kertaa. Not even kidding. Ainoo mitä siitä muuttaisin, on että Alfridilla vois olla puolet vähemmä ruutuaikaa, niinku ei kukaan oikeesti voi olla nii julmetun rasittava...

Ihan ku musta ois näin monta mielenkiintosta faktaa... Listaan vaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa.

1. Mä olin päiväkotiin asti molempikätinen, mutta sitte ne päiväkodin tädit käski valita jomman kumman käden, minkä vuoks mä olen nykyään vaan oikeakätine.

2. Mun on tosi vaikee saada sarjoja/elokuvia katotuksi netistä, mutta jos mulla on se DVD:llä, niin mä olen kattonut sen asap. Tää tuli todistetuks Love Live! Sunshine!! -animen ekan kauden kohalla; ostin sen DVD:nä Desuconista, ja pari päivää myöhemmin binge watchasin koko helahoidon, kun mulla oli ollu se odottamassa katsomista tyyliin pari vuotta.

3. Osaan juosta koroissa. Ei siitä varmaa mitää hyötyä koskaan ole, mutta osaan kuitenki.

​4. Mä olin joskus eka-tokaluokkalaisena partiossa. En tarpeeks kauan oppiakseni jotai hyödyllistä mut tuli seki testattua.

5. Mä puhun normaalisti ihan julmetun nopeesti, ja stressaantuneena tuplasti nopeemmin, minkä lisäks alan änkyttää ihan maan perkeleesti.

6. Mulla on vielä tänäkin päivänä yks kirja kesken, mitä luin joskus kolmosluokalla. Vihreän hevosen majatalo. Mulla ei oo mitään muistikuvaa mitä siinä tapahtu, joudun varmaan alottaan alusta sitte ku sinne asti pääsen joskus.

7. Olin kolosluokalla kun katoin ekan kauhuleffani.

8. Mä kompulsiivisesti ostan joka kirjakauppa-reissulla vähintään yhden uuden vihon, vaikkei mulla ois mitään tarvetta ostaa sitä.

9. Ainoo alkoholijuoma mistä mä oikeesti tykkään on se Poplen mansikkajätskilikööri. Mun yks kaveri osti sitä meille rapujuhliin kerran, ja se oli ihan älyttömän hyvää.

10. Mun ensmänen keikka oli the GazettE:n Dogmatic trois -kiertueen Helsingin keikka.

11. Mä rakastan Hopeanuolta yli kaiken, ja osasin sen neljännen suomidubbi-VHS:n joskus kokonaan ulkoota (varmaa vieläki osaan).

Mulla on nyt useempi näitä kirjoja. Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva, Anne Ricen Vampyyri Lestat, Uma Karman Kaiken se kestää (tää on nyt tosi jännä laittaa tähän ku se oli Lakritsipiipullakin tässä, mutta se nyt vaan on hyvä kirja, okei), ja sitten vielä Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä.

Dorian Grayn muotokuva vaan kiehtoo mua jollain filosofisella tavalla, en tiiä tarkalleen miks. Se on kirjotettu sellasella tyylillä mistä mä tykkään. Vampyyri Lestat oli ilmiselvä valinta, Lestat on yks mun top 5 fiktiivisis mieshahmoissa, ja toi kirja näyttää sen ihan erilaisessa valossa kun mitä Veren vangit teki.
Kaiken se kestää on yks harvoista alunperin suomeks kirjotetuista kirjoista joista mä oikeesti tykkään, ja sitte Pidä huolta äidistä -kirjas mua ehkä enite kiehtoo se, miten se on toisessa persoonassa kirjotettu (ainaki suomikäännöksessä); ei oo aikasemmi tullu vastaan, ja se vielä toimii tosi hyvin.

​Lasketaaks mangat kirjoiks? Jos joo, ni sit kans Death Note tai Les Bijoux. Death Note on yks mun all time lemppareista, se juoni on vaan niin hyvin rakennettu ja ne moraaliset kysymykset mitä siitä herää on vaan jotain kiehtovaa. Les Bijoux ny puolestaan vaan on, kaikessa yksinkertasuudessaan. Siinä on jotain je ne sais quoi, minkä vuoks mä en vaa kyllästy siihen.

Mä kadun aika paljonki asioita, uskokaa tai älkää. Siin on vaa kuulkaas sellane onkelma, että mä kadun asioita silleen tasapaksusti. Mä kadun kaikkea samalla tavalla ja yhtä intensiivisesti, oli se sitten mitä hyvänsä, mikään ei erotu massasta. En sit tiiä onks tää miten hyvä juttu, nytki ku koitan miettii et mitä mahtaisin katuu enite, ni aina ku joku juttu tulee mielee ni sit oonki sillee "hei muistaks tän toisen jutun?", ja sit vaa aletaan mennä kehää eikä päästä puusta pitkälle.

Criminal Minds, ehdottomasti. Tykkään poliisisarjoista ihan liikaa, ja niitte takia mulla on aina kaikkii jännii faktoi joilla hämmentää ja järkyttää ihmisiä. Tiesitteks et sairaalan ulkopuolella elvytyksen toimivuus on vaan 7%? Miettikääpä sitä.

Mut joo. Tykkään Criminal Mindsist ehkä eniten niistä hahmoista, ja miten oikeilta ne tuntuu, tai miten vaikka melkeen jokases jaksos on joku oma juttunsa, se ei silti tunnu siltä et katsojaa pompoteltas paikasta toiseen joka jakson jälkee, vaan ne tuntuu yhtäläiseltä kokonaisuudelta, vaikkei ne mitenkää sitoutus toisiinsa sen suuremmin, tai vaikuttas isommal mittakaavalla mihinkään. Ku onhan siel niitä tapauksii mitkä vaikuttaa kaikkeen kute Boston Reaper tai Doyle, mut sit ne yhden jakson jutut on kans niin hyvin rakennettui.

Sit on kans se, mite vaik osa keskesimmist hahmoist on lähteny pitkin vuosii, ni ne on korvattu uskottavasti, ja näyttelijät on kirjotettu ulos sarjasta tavalla, mikä tekee oikeutta sille hahmolle. Ainoo mitä mä vieläki suolaan on Hotch. Se sarja ei vaan tunnu samalta ilman sitä, pakko myöntää, vaik rakastanki niit kaikkia hahmoja.

Öööööö, senku tietäs. Valmistuin lukiosta, kai se lasketaan? Ei oikeesti tuu mitään muuta mieleen, paitsi mitä ny oon päässy youtaite-piireihin enemmän sisälle, ja oon oppinu taas puhuun uusille ihmisille netissä ilman, että stressaan jokasta viestiä. Oon kans kehittyny kirjottajana ja laulajana, ainaki jälkimmäisest enemmän tietävät on näin sanonu joten I'll take what I can get!

Voi härregud... Liikaa vaihtoehtoja jotka listata.

Alotaan nyt sillä joka tuli jo kertaalleen selväksi, elikkäs Lee Pace. Etenki niissä Hobitti-leffoissa. Se mies nyt vaan näyttää niin jumalaiselta, emmä tiedä miten muuten sitä kuvailla. Ja siis, tarviin tyyliin äänikirjan Lee Pacen lukemana, sen ääni on vaan niin ihana, mä en kestä.

​Sitten ois tietenki KAMIJO. Se näyttää livenä tuhat kertaa paremmalta ku kuvissa, believe me. Pääsin vuos takaperin sen meet&greet:iin enne liveä ja auta armias ku sydän hakkas ja meinasin kaatua portaissa jälkeenpäin. Se mies tuntu niin hemmetin aidolta sen parin minuutin aikana.

Jamie Campbell Bower. Se jätkä oli tasan ainoo syy miks kävin kattomas vikan Twilightin elokuvateatteris. Also olin vittu onneni kukkuloilla ku se oli Crimes on Grindelwaldissa, ku olin nii saatanan katkera ettei ne oikeesti castannu sitä Grindelwaldiks niihi leffoihin! Ainaki ottivat sen takas nuoreks Grindelwaldiks sentäs.

Stef Sanjati. Se on vaan yks kauneimmista naisista jonka mä olen eläessäni nähnyt, ja uskokaa huviksenne ku sanon, että my day was made kun se pari kertaa vastas mun viesteihin.

Kuka muu nyt vielä.. okei joo. NU'EST:n Ren, ehdottomasti. I have a type and that type is pretty boys. Mä olen tykännyt siitä niitten debyytistä asti.

Ostaisin itelleni oman kämpän, näin alkajaisiks. Jostain yliopistokaupungista, ni voisin sit hakee sinne opiskeleen, eikä tarvis sit muuttaa erikseen. Tarpeeks ison että voisin joku kaunis päivä hostata Revareille jonku meiä treenileirin tapasen jutun. Sit maksaisin itelle ja kaverille lomamatkan Uuteen-Seelantiin jotta päästään leikkimään sormuksen ritareita. Matkustaisin tapaamaan ulkomaalaisia kavereita. Also hankkisin sen koiran vihdoin ja viimein. Kaiken muun jättäisin sitten säästöön pahan päivän varalle, että voisin tarvittaessa auttaa kavereita taloudellisesti, ja et itellä ois opiskelui varten sen verra varoja ettei tarvii jokasta vapaahetkeä olla töissä tai ottaa opintolainaa. Varmaan kans ostaisin kaikki ne kirjat mitä mun listalta löytyy atm.

Revareiden treenileiriä. Meillä oli nii hemmetin hauskaa sen viikonlopun aikana, ois vaan niin ihana pystyy viettään niitten kans aikaa useemmin, muttakun me asutaan sikinsokin ympäri Suomea ni se ei nyt onnistu ihan niin helposti.

Saaksmä tehä sellasen kaksjakosen jutun missä on ensin 10 ihmistä jotka mä oikeesti tunnen, ja sit 10 julkisuuden henkilöä? Fuck it, I'mma do it anygays. Mä kans lasken tän et 10 + minä, okei?

Eli, 10 ihmistä jotka mä tunnen, alotetaan siitä. Jos sanon et muut Revarit, ni siin tulee jo 8 ihmistä heti kättelyssä. Onkse huijaamista? Sovitaan et ei. Sit siihen lisäks Isuzu Ringo ja KAiARI. Jos en kutsuis Revareita ni sit aramis, Raela, Raeon, Hayley, xillball, 2 mun irl kaveria ja Lakritsipiippu! Ihan vaa siks et joko en näe näit ihmisiä tarpeeks usein, tai en oo vielä nähny kertaakaa irl koska asutaan eri maissa.

Sitte sitä julkkislistaa. En ala tähän mitään syitä listaamaan, jos yhtään tuntee mua tai osaa rivien välistä lukea ni kyllä se ilmi käy ;)
Lee Pace, KAMIJO, Sophie Turner, CL, G-Dragon, Stef Sanjati, J.R.R. Tolkien, Alan Rickman, Yoshihiro Takahashi ja... jaja, sanotaan vaikka Joseph Morgan. Joo, se on hyvä. Voin pistää sen tekeen Klaus-impression.

En siitä ruokalistasta sitte kyllä osaa sanoa, jos mun ite jotain täytyis laittaa ni joku kanaruoka, sitä mä osaan laittaa ilman että keittiö menee remonttiin. Varmaan take out tai ulkona syömine ois se turvalline vaihtoehto, let's be real.

Hän olikin sitten siinä. Kiitokset niille jotka jaksoivat lukea tänne asti, mutta myös niille jotka vaan silmäili tän läpi.

Mä alotin tätä siinä vartin yli kakstoista yöllä, ja kello on nyt varttia vaille neljä aamulla, joten... 3 ja puoli tuntia mä tätä rustasin tässä yön pikkutunneilla. Mä taidan mennä nyt nukkumaan, ja koittaa herättyäni vihdoin ja viimein saada jotain muutakin aikaseks ku pelkästään blogipostauksia, mulla on vieläkin 5 lukua uudelleenkirjottamista odottamassa ja auta armias ku mä en saa aikaseks alottaa...

HUOM! Sisältää voimakasta kielenkäyttöä!

Elikkäs! Ensmästä blogipostausta vihdoin ja viimein kehiin kun on jotain kerrottavaakin (jätin kivasti Desuconista kirjottamatta sillon kun se oli oleellista...)

Mutta siissees. Nopee recap tähän alkuun ettei kukaan putoo heti kärryiltä; mä siis tosiaan kuulun sellaseen coverlauluporukkaan ko Revontuli Idols, aka revarit. Porukassa meitä on kokonaisuudessaan yhdeksän jäsentä (minä mukaanlukien), ja me tehdään siis YouTubeen covereita Love Live! -biiseistä.
Niille jotka ei tiedä, Love Live! on multimediallinen sarja joka kertoo kouluidoleista, ja jonka oleellisimman osat ovat Love Live! School Idol Project ja Love Live! Sunshine!! -animet, sekä Love Live! School idol Festival -niminen mobiililaitteella pelattava rytmipeli.
Jokaisella Revareiden jäsenellä on siis yksi hahmo kummastakin animesarjasta, ja kyseinen jäsen laulaa omien hahmojensa osuudet biiseistä, ellei biisiä ole syystä tai toisesta scriptattu uudelleen.

Anyway. Me ollaan tosiaan päästy tän vuoden Traconiin esiintymään livenä, 8.9. klo 12.00 alkaen. Liveen meiltä osallistuu joko seitsemän tai kuusi jäsentä, riippuen estyykö meidän yhden jäsenen osallistuminen vaiko ei. Tästä tilaisuudesta johtuen, me järjestettiin treenileiri joka pidettiin viime viikonloppuna, ja jonne meitä osallistuivat itseni lisäksi magic, Erichi, Kage, Noitarinki ja Jumaka Zume.

Tämä blogipostaus kertoopi siis tosta viikonloppureissusta. Me oltiin etukäteen vuokrattu viikonlopun ajaksi Airbnb mökki käyttöön, eli siellä vietettiin suurin osa leiristä.

Perjantai oli treenileirin ensimmäinen päivä (aijaa).

​Oli sovittu, että magi hakee mökin avaimet ja menee sinne odottelemaan meitä muita, kun hänellä oli paikan päälle lyhin matka. Toisena paikalle saapui Kage. Me loput neljä tultiinkin vasta ilta-yhdentoista kieppeillä mökille, kun jouduttiin autossa istumaan sellaset kahdeksan tuntia.

Erichi toimi tosiaan meillä kuskina, ja oltiin sovittu, että hän noukkii matkan varrella minut, Noitiksen ja Juman mukaan, ettei kellään mene maltaita muunlaiseen matkustukseen. Muutenkin kivempi reissata kimpassa, kun on se 6-8h automatka edessä.

Porukalla päästiin siis liikenteeseen siitä kolmen jälkeen iltapäivästä, ja matkan aikana pysähdyttiin kerran syömään, ja pari kertaa tankkaamaan. Muuten istuttiin autossa ja popitettiin Love Live! -biisejä oikein urakalla ja laulettiin tietenkin mukana jos vaan muistettiin sanat XD ehdittiin kyllä jutellakin erittäin runsaasti matkan aikana about kaikesta maan ja taivaan välillä.

Matka oli aika pitkälti tasapaksua köröttelyä, mitä nyt meinattiin kerran ajaa mäyrän yli kun se juoksi tielle (ei huolta, mäyrä selvisi yli kun Erichi jarrutti ajoissa). Vähän ennen loppusuoraa Google Maps sitten ohjas meidät sellaselle kivalle hiekkatielle mikä mutkitteli millon mihinkin suuntaan ja oli kyllä yks helvetti se. Sieltä löyty muunmuassa sellanen kiva jyrkkä mäki, mikä oli suoraan jostain vuoristoradasta. Vähän jäi kyllä mietityttämään että miksei sille Mapsille kelvannut se asfalttitie jota pitkin me oltas päästy samoihin aikoihin perille...

Selvittiin kuitenkin ehjinä perille asti, vaikka loppusuoralla huomattiinkin, että kaikki kaupat oli jo kiinni, joten jouduttiin hakemaan pizzat iltapalaksi porukalle kun ei kauppaan kerran päästy. Mökki todettiin oikein mukavaksi, ainoa vaan että siellä oli portaissa kaks askelmaa jotka oli vinossa, ja kun niitä tuli alas ilman, että kiinnitti huomiota niin siinähän meinas useempi meistä tulla kierimällä loppumatkan alas (no ei nyt ihan, mut vähä kuumotti kyllä kun varsinkin se yks porras pääsi välillä unohtumaan...)
Taidettiin valvoa jonnekin aamukahden tuntumaan, vaikka itellä se nukahtaminen veny sinne puol viiden tuntumaan kun oli niin helvatan kuuma. Nukkumisjärjestelyt olivat, että mä ja Erichi jaettiin huone, samaten Juma ja Noitis. Kage nukku siinä ylätasanteella, ja magi alakerran makkarissa.

Lauantaina herättiin yhdeksän aikaan ja syötiin aamupala, minkä jälkeen Erichi, magi ja Noitis lähti sinne kauppaan, samalla kun me Juman ja Kagen kanssa vaan hengattiin mökillä. Kun puolet porukasta pääsi takaisin paikalle, pisti jokainen itsensä näyttämään μ's -hahmoltaan ihan vain huvin vuoksi. Pakko katsokaas ottaa kaikki ilo irti, joten pikacosseja kehiin! Muilla tää tarkotti siis peruukin laittamista päähän, mulla taas riitti ihan omien hiusten säätäminen Erichin avustuksella.

μ's on siis Love Live! School Idol Project:n päähenkilöistä koostuva idoliryhmä. Paikalla meitä oli Honoka (magi), Umi (Kage), Hanayo (Noitis), Maki (Juma), Nozomi (Erichi) ja Nico (minä).

Kahdentoista kieppeillä päästiinkin siihen itse asiaan, eli laulutreeneihin. Ekana käytiin siis meidän liveä varten koottu set list läpi kertaalleen, jotta saataisiin yleiskatsaus tilanteeseen, varsinkin kun esimerkiksi minä itse en vielä ollut testannut set listin laulamista instrujen kanssa, joten ajotukset meni vähän miten sattui.

Tauon aikana pelattiin pari erää Unoa, ja ai että kun se on suola peli. Nozomom (Erichi) laittoi ruoan.

Jossain vaiheessa alettiin käydä set listiä läpi niin, että katsottiin biisikohtaiset lavapaikat kaikille, sekä tehtiin koreografiat kaikkiin biiseihin, ettei me sitten esityksen aikana vaan seistä siellä lavalla paikalleenjähmettyneinä niinko ajovaloihi juossu peura. Se ei ois ollu kenenkää mielestä hienoa, joten hommaan piti saada energiaa. Ja onnistuttiin kyllä kiitettävästi siinä, ainakin mun mielestä.

Koreografian jälkeen käytiin sitten ne biisit läpi, ja opeteltiin ainakin karkeasti ne liikkeet. Pari kohtaa oli ainakin itellä sellasia "nii mitäs mun pitää tehdä" momentteja, mutta nyt koen olevani aika hyvin kartalla!

TBH en enää muista mitä me muuten loppupäivä tehtiin, muutenkun käytiin vielä toistamiseen set list + liikesarjat läpi, ja vaan oltiin ja istuttiin. Ei vermaan mitään hirveen ihmeellistä. Illasta mentiinkin sitten siinä mökin takana olevaan kotaan paistamaan makkaraa, ja istuskeltiin siellä joku pari tuntia (kai? ei tullu katottua kelloa)

Makkaranpaiston jälkeen tultiin takasin sisälle, ja istuskeltiin loppuilta/-yö olohuoneessa juttelemassa, ja tultiin myös siihen lopputulokseen, että yks meidän set listin biiseistä vaihdettiin, kun se alkuperänen valinta todettiin liian haastavaksi. Siivottiin myös suurimmat roinat sieltä keittiön puolelta, ettei sitten aamulla tarvitsis kaikkea tehdä. Olisko ollut että puoli yhden - yhden tuntumassa mentiin kaikki vähitellen nukkumaan (ja tällä kertaa mä en valvonut sinne aamuun asti)

Sunnuntaina herättiin taas siinä yhdeksältä, ja hitaasti valuttiin yksi kerrallaan keittiön puolelle aamupalalle. Pakkailtiin kamppeita pitkin aamua, jaettiin ruokaostokset niille jotka oli jotain ostanut, ja siivottiin muutenkin paikkoja. Käytiin kertaalleen se vaihdettu biisi läpi, ja oltiin abouttiarallaa puoli kahdentoista kieppeillä valmiita lähtemään kotia kohti. Kagella oli oma kyyti, mutta me muut ahtauduttiin Erichin autoon, ja oli hitusen tiivis tunnelma takapenkillä kun meitä oli siellä minä, Juma ja magi, plus magin tuuletin.

Käytiin palauttamassa mökin avaimet, ja vietiin sitten magi kotiin kun se asui sopivasti meidän muiden matkan varrella. Tästä johtuen Google Maps ei päässyt ohjaamaan meitä takasin sen vitun hiekkatie-vuoristoradan kautta, ja me säästyttiin ajamasta sitä jyrkkää ylämäkeä ylös.

Matkan aikana pysähdyttiin pari kertaa Hesestä hakemaan ruokea mukaan, eli tällä kertaa matka luisti huomattavasti nopeammin kuin menomatkalla kun ei jääty paikanpäälle murkinoimaan. Muutoin oli aika pitkälti samankaltaiset tunnelmat, Love Live! raikui koko matkan ajan, ja aina kun tuli joku set listillä oleva biisi vastaan, niin tottakai käytiin liikesarjoja läpi autossa.

Vähän ennen iltaseitsemää oltiin takaisin siellä mistä perjantaina lähdettiin, Noitis ja Juma pääsivat heti kotiin, Erichi lähti ajamaan loppumatkaa omaan osoitteeseensa ja minä jäin odottelemaan bussia kotiin. Puoli kahteentoista mennessä oli viimeinenkin Revontuli päässyt turvallisesti kotiin (elikkäs minä siis), ja matka tullut päätökseensä.

Miten se reissu sitten meni? No ihan helvetin hyvin, siten se meni. Oli aivan ihana päästä näkemään muita Revareita, ja viettää niiden kanssa aikaa, ja jatkossa on kyllä tulossa vastaavanlaisia reissuja ihan huvinkin vuoksi, eikä vain treenileiri-mielessä, kunhan saadaan kaikki järjestettyä niin, että mahdollisimman moni pääsee mukaan.

Vaikka just eilen tosiaan näin muita, niin jo nyt on niitä ikävä (tbh oli jo eilen illallakin).
Mähän en tosiaan tuntenut tästä porukasta ketään kun mä tähän liityin, ja vaikka ollaan hiukan yli vuoden vanha ryhmä, niin silti tää porukka on ihan sairaan tärkeä mulle, ja rakastan kaikkia jäseniä. Tietenkin mä tunnen osan paremmin kun toiset, mut kai se on väistämätöntä ainakin jollain tasolla muutenkin.

Kuitenkin. Mä oon samaan aikaan kauhusta kankeana sekä ihan sairaan innoissani siitä meidän tulevasta esityksestä. Oon varma, että meillä tulee olemaan hauskaa, ja että se menee hyvin. Vaikka sitten jotain pientä säätöä sit tuliskin, niin ainakin me mennään sinne tekemään parhaamme ja pitämään hauskaa, ja tullaan alas lavalta ylpeinä itsestämme ja toisistamme. Mä tiedän jo tässä vaiheessa että tuun aivan varmasti itkemään jälkeenpäin, mutta eikös ne onnenkyyneleet oo parhaita kyyneliä?

Kiitos vielä kerran magille, Kagelle, Erichille, Noitikselle ja Jumalle ihanasta viikonlopusta!
magin löydätte Twitteristä nimellä @__mahou ja Instagramista @yuutoakama, samoin Juman @JaksaaKo (Twitter) ja @JaksaaKo_eioikeen (Instagram). Kage ja Erichi löytyvät Instagramista @Kageroomaru ja @Erichicosplay (respectively), ja Noitis Twitteristä @Noitarinki, joten käykää ihmeessä seuraamassa!

Revontuli Idols löytyy somesta käyttäjänimellä @revontulidols. Lisäksi meiltä löytyy sekä jäsenten ylläpitämät more or less official nettisivut täällä. Revareiden YouTube puolestaan löytyy täältä.

Mainittakoon tosiaan vielä, että meidän ensimmäinen live-esitys Love Live! Revontuli Project!! järjestetään Tracon Live -ulkolavalla, joten mikäli vain satutte olemaan Tampereellä Tracon-sunnuntaina (8.9.) puoliltapäivin, niin tulkaa ihmeessä seuraamaan Revareiden esitystä - sitä varten kun ei tosiaan tarvitse coniranneketta!